Diagnostiikka
Keuhkoahtaumatautiin viittaavia oireita tupakoitsijalla
- Hengenahdistus rasituksessa
- Yskä
- Limannousu
- Toistuvat hengitystieinfektiot
- Hengityksen vinkunat uloshengityksessä
- Väsymys ja suorituskyvyn lasku
- Laihtuminen
Pitkälle edenneen taudin oireet
- Hengenahdistus pienessäkin rasituksessa ja toistuvat hengitystietulehdukset
- Lepohengenahdistus
- Hengitystaajuuden suureneminen
- Apuhengityslihasten käyttö
- Yskä
- Laihtuminen
- Väsymys
- Sydämen oikean puolen vajaatoiminnan merkit
Riskitekijät ja esitiedot
- Tupakointi on tärkein keuhkoahtaumataudin aiheuttaja. Kirjaa askivuodet, huomioi myös sähkötupakka.
- Mitä runsaampaa on altistuminen tupakansavulle, sitä suurempi on keuhkoahtaumataudin vaara.
- Työperäinen altistuminen (pölyt, kaasut ja huurut) on yhteydessä suurempaan ilmaantuvuuteen erityisesti tupakoitsijoilla.
Status
- Keuhkojen ja sydämen auskultaatio
- Turvotukset
- Imusolmukkeet
- BMI
- Hampaiston kunto
Tutkimukset
- Spirometria bronkodilataatiokokeella
- PEF-seuranta 2 viikkoa avaavalla lääkkeellä
- Thorax-kuva
- EKG
- Laboratoriokokeita käytetään erotusdiagnostiikassa muiden sairauksien poissulkemiseen. Veren eosinofiilimäärä voi vaikuttaa lääkehoidon valintaan (TVK tai B-eos)
- Seerumin alfa1-antitrypsiinipitoisuus, jos potilas alle 45 vuotta ja tupakointihistoria lyhyt.
- Ohjaa potilas hoitajalle spirometrian, PEF-seurannan ja avaavan lääkkeen ohjaukseen.
- Kirjoita PEF-seurantaa varten resepti avaavasta lääkkeestä. Esim. salbutamoli 0,2 mg 2 x 2 aamuin illoin (tai terbutaliini 0,5 mg 2 x 2) aamuin illoin ja aina oireiden ilmaantuessa, huomioi lääkkeen riittävyys oirepuhalluksiin.
Diagnoosi
- Keuhkoahtaumataudin diagnoosi perustuu palautumattoman obstruktion osoittamiseen spirometriatutkimuksessa.
- Keuhkoahtaumataudille diagnostinen löydös on bronkodilataatiokokeen jälkeen FEV1/FVC < 0,7
Erotusdiagnostiikka
Astma
- Astman ja COPD:n erotusdiagnostiikkaan tarvitaan spirometrian ja pef-seurannan lisäksi tupakointi- ja oireanamneesi, sukutausta sekä liitännäissairaudet.
- Bronkodilataatiokokeella ei voida luotettavasti erottaa astmaa keuhkoahtaumataudista koska astmapotilailla ei näy bronkodilataatiovastetta joka mittauskerralla ja toisaalta noin 25–50 %:lla keuhkoahtaumatautipotilaista on merkitsevä bronkodilataatiovaste
- Glukokortikoidihoitokoe: keskisuuri tai suuri annos inhaloitavaa glukokortikoidia 4-8 viikon ajan. (Esim. flutikasonipropionaatti ≥ 500 µg/vrk, budesonidi väh. 800 µg/vrk, beklometasoni väh. 800 µg/vrk, siklesonidi 160 µg/vrk)
- Jos glukokortikoidihoito korjaa keuhkojen toiminnan, kyseessä on astma eikä keuhkoahtaumatauti. Jos taas keuhkofunktio ei parane tai se paranee vain vähän eikä korjaudu, kyseessä on todennäköisemmin keuhkoahtaumatauti kuin astma.
- Krooninen keuhkoputkentulehdus
- Hengitystieinfektiot
- Sydänsairaudet
- Keuhkosyöpä
- Tuberkuloosi
- Keuhkoparenkyymin sairaudet
- Bronkiektasiatauti
Milloin erikoissairaanhoidon selvittelyyn?
- Epäselvät tapaukset
- Kliinisesti merkittävät erotusdiagnostiset ongelmat
- Vaikeat tautimuodot
- Poikkeuksellisen nuorena sairastuneet (alle 45-vuotiaat)
- Lähetteen sisältö: Perusterveydenhuollossa tehtyjen tutkimusten tulokset (PEF, spiro, TVK), esitiedot ja status, annettu hoito ja hoitovaste, maininta INHALAATIOTEKNIIKAN TARKASTUKSESTA, kysymyksen asettelu, tieto tupakoiduista askivuosista sekä mahdollisesta työperäisestä altistuksesta
Keuhkoahtaumataudin kliinisen vaikeusasteen arviointi
| Taudin kliininen vaikeusaste | Lievä | Vaikea | Erittäin vaikea |
|---|---|---|---|
| Pahenemisvaiheiden esiintyminen | Ei toistuvia | Toistuvia | Toistuvia vaikeita |
| Oireet | Vähäiset (CAT < 10) | Jatkuvat (CAT ≥ 10) | Hyvin hankalat, päivittäiset (CAT ≥ 20) |
| Keuhkofunktio (FEV1) | Z ≥ -2,5 | Z < -4,0 | |
| Säännöllisen lääkityksen tarve | Ei | Kyllä | Kyllä |
